Sienisoppaa ja Philomelaa

 Pyhäinpäivän retki Helsinkiin nostatti naisenergiaa, niin kuin päivän yhden puuhanaisen hilpeässä kutsussa luvattiin. Lauttasaaren Untuvan kerhotilaan ilmaantui naisia runsaat kaksikymmentä jo hyvissä ajoin iltapäivästä. Verkostoitumisen mestarin kutsu kuultiin eikä suotta, kun monissa liemissä kypsynyttä seuraa oli taas saatavilla. Suuhunsa jokainen sai makoisaa sienisoppaa lisukkeineen ja päälle omenatorttua. Juomapuolessakaan ei ollut valittamista: viiniä riitti, kahvia ilmaantui kuppiin.

Iltapäivän tilaisuudesta puuttui vain illan nimihenkilö, Sirkka-Liisa Sass, jonka kouluajoilta muistan Krapinojana. Mutta illan tullen hänetkin tavattiin. Ensin piti siirtyä Lauttasaaresta Kapsäkki-musiikkiteatteriin Hämeentie 68:aan. Siellä sali täyttyi ottamaan vastaan pääosin Sirkka-Liisan sanoittamia ja säveltämiä lauluja. Ne oli poimittu Naisen muotoinen -otsikon alle. Olen ennenkin ollut samassa paikassa kuuntelemassa Sirkka-Liisan aineistosta koottua konserttia. Silloin nimenä oli Riisutut roolit ja esittäjinä muutamia huipputaidokkaita sibeliusakatemialaisia.

Eilen illalla lauluja tulkitsi 40 uhkeasti mustiin pukeutuneen ja punaruusuin koristautuneen naisen Philomela-kuoro (http://www.philomela.fi/) johtajanaan Marjukka Riihimäki. Ensi kertaa kuoro kuulemma noudatti koreografiaa, joka salli laulajien liikkua milloin piirinä koko permantoalueen ympäri, milloin siirtyä parvekkeelle ja sitten taas palata lavalle eri muodostelmiin. Leena Gardiner oli ohjannut kuoroa teatteriottein. Hienoa, eloisaa! Näin monet tutut laulut nousivat taas siivilleen kerrassaan vaikuttavasti. Sovituksia olivat tehneet Veera Railio, Maija Ruuskanen ja Eeva Siljamäki.  Sassin ohella Leif Fält oli toiminut säveltäjänä. Selvisi muuten sekin, että laulajista nuorimmat käyvät yhä Sibelius-lukiota. Iso ja onnistunut satsaus herätti oitis toiveet uusista konserteista samalla ohjelmalla. Niitä myös lupailtiin.

Sivun kuva on peräisin omasta kamerastani muutaman vuoden takaa. Juhlimme silloin Sirkka-Liisan kanssa samassa porukassa puolivuosisataista valkolakkiamme. Yhtenä ohjelmanumerona Sirkka-Liisa esitti runojaan. Siitä tilanteesta otin kuvan. Eilisiltaisesta Sirkka-Liisan puheenvuorosta en huomannut edes yrittää kuvaa. Siitä viis, mutta kunpa hän tarjoaisi punnitut sanansa luettaviksi esimerkiksi FB-sivultaan.