perjantai 8. marraskuuta 2013

Länttä idässä Murakamin mukaan

On meneillään pitkä sessio Haruki Murakamin (http://www.murakami.ch/hm/biography/main.html) kuulun 1Q84-romaanin parissa. Suomennos on Aleksi Milonoffin. Kaksi kolmasosaa on luettu, ja tekee jo nyt mieli hämmästellä sitä, mitä Murakami on sepittänyt. Yli tuhatsivuinen teos on jaettu kolmeksi kirjaksi kaiketi siksi, ettei paksua nidettä jaksa pidellä käsissä. Mutta minäpä ostin e-kirjan ja sain kaksi ensimmäistä osaa yhtenä latauksena yhden kirjan hinnalla. Sivuja tässä kokoonpanossa on 645, lukuja kummassakin osassa 24, parittomilla otsikkona Aomame, parillisilla Tengo. Joka luvussa on myös alaotsikko. Sisällysluetteloa etsin kirjoista, turhaan. Siitä olisi ollut mukava silmäillä kokonaisuutta, sillä alaotsikot tarjoavat vinkkejä palapeliin. Tässä esimerkkejä toisen osan alkuluvuista:

1 Aomame
Se oli maailman tylsin kaupunki
2 Tengo
Minulla ei ole muuta kuin sieluni
3 Aomame
Syntymisensä tapaa ei voi valita, mutta kuolemisensa voi
4 Tengo
Sellaista ei ehkä kannattanut toivoa

Pikku hiljaa lukija oppii askeltamaan Tokiossa ja sen ympäristössä Aomamen ja Tengon tahtiin. He ovat yksinäisiä kolmikymppisiä. Kummankin kasvuolot ovat ohjanneet heidät ulkopuolisiksi. Kymmenvuotiaina luokkatovereina koulussa Aomame-tyttö, jonka nimi tarkoittaa vihreää hernettä, tarttui kerran Tengoa, poikaa, kädestä niin, että kosketus jätti kumpaankin pysyvän jäljen. Siihen palataan usein. Molemmille tapahtuu kummia ihan niin kuin Liisalle sadun Ihmemaassa. Tietyt sävelmät kuullaan toistuvasti. Erityistä painoa saa Janacekin Sinfonietta. Monet muutkin länsimaiset kulttuurin tuotteet kutoutuvat tiiviisti tarinan käänteisiin ja osaltaan nyrjäyttävät sen esittämän todellisuuden toiseksi. Ei tosiaan eletä kuin Orwellin romaanissa 1984, vaikka Murakami on sijoittanut tarinansa tapahtumat juuri vuoteen 1984. Tässä ympäristöstä keskeiset henkilöt solahtavat kummasti outojen ilmiöiden ulottuvuuteen. Siksi nimi 1 q(uestion mark) 84.

Lukija osallistuu matkaan kaikkine käänteineen. Murakami ohjailee tapahtumia vääjäämättä niin, ettei lukemista voi jättää. Tuntuu kuin jokin osa lukijastakin siirtyisi Aomamen ja lopulta myös Tengon kokemaan kahden kuun kosmokseen. Ennen kuin näin pitkälle päästään, on tehty toinen toistaan hurjempia tekoja ja kohdattu erikoislaatuisia olentoja. Mihin kaikki tähtää, on vielä auki. Se on jo selvinnyt, ettei oudosta todellisuudesta ole paluuta entiseen. Mutta mitä lopulta tapahtuu Aomamelle? Entä Tengolle? Ratkaisua alan etsiä tuota pikaa.

Kolmas, e-versiona 375-sivuinen osa on vielä hankkimatta. Iltaan mennessä sekin löytynee Sony Readeristani, ja pääsen jatkamaan hämmästelyäni. Suomennoksen kieliasu mietityttänee edelleen kaikessa sujuvuudessaan. Yksinkertaisuus korostuu paikoin liikaakin. Esimerkiksi samojen yleisten  adjektiivien toisto nyppii. Epäilen ilmauksia pieni mökki, pienellä parvekkeella, pieni pöytä, kun ne esiintyvät samassa tekstikappaleessa. Onko Murakami tosiaan kirjoittanut näin? Missä määrin kielen yksinkertaisuus selittyy sillä, että tiettävästi hän on kirjoittanut 1Q84:n englanniksi. Vai olisiko syynä se, että suomentaja on tyytynyt ensimmäiseksi mieleen juolahtaneisiin ilmauksiin?

Teos ei siis lumoa kielellään, vaan fantasiallaan ja juonellaan. Rakennelma pysyy koossa. Se on kuin samurailinnake, joka yllättää sisään yrittävän, muttei sentään tapa - oikeasti.

2 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Nyt meni kyllä niin ulalle , että katselen uteliaana , kuinka monta kommentia saat ! Muutenkin tuntuu , että olet sulahtanut japanilaiseen kirjallisuuteen ja ajatusmaailmaan kuin omaan itseesi.Joitain olen yrittänyt lukea , mutta en vaan pääse sisään ...

Lissu kirjoitti...

Ulalle ajauduit ehkä myös siksi, että tekstiin oli jäänyt luvattoman paljon rikkeitä. Onneksi vilkaisin koko hommaa ja pääsin korjaamaan sekä puutteet että kömmähdykset. Mikä lie kiire vaivannut kirjoittaessa. Vai olinkohan niin sekaisin tekstistä, että jälki tuli kummallista.

Kommentteja ei ole tulvinut, mutta jospa tilanne korjaantuu, kun tekstin pystyy nyt lukemaan ilman isoja ähkyjä.