Hurlumhei rantahiekalla

Eilisen lauantain muistan lopun ikäni, koska silloin mökkibiitsiä ensi kertaa käytettiin niin kuin asiaan kuuluu. Kolmen sukupolven voimin näet kokoonnuttiin toimintapäivään. Eikä toimintaa tosiaan puuttunut.

Viereisestä kuvasta näkyy, kuinka keskimmäisen sukupolven vanhin syöttää pallon.

Peli jatkui. Pikku hiljaa porukka sai juonesta kiinni ja homma rupesi sujumaan. Pelikenttä oikeine verkkoineen kaikkineen osoittautui vallan mainioksi. Siitä iso kiitos kahdelle Heikille. Toinen Heikki ansaitsee kauniit kiitokset myös kameratyöstä.

Tuomarina tilanteita tarkkasi Heidi. Pisteitä kertyi puolin ja toisin. En kuitenkaan muista, kummat voittivat, nollat vai rastit...

Kaikkiaan seitsemän lajin kisa jatkui lähes tauotta. Yhtenä sorttina yriteltiin juoksua pussissa. Onnistui sen, minkä onnistui - useimmiten jätesäkki repesi heti alkuun.

Minna, oiva puuhamestari, tarjosi lennokkaimman tyylinäytteen pussi melko ehjänä.

Täysin erilaisen näytteen annoin minä, ruokapuolen vastaava. Meno näytti ja tuntui perunasäkin mönkimiseltä. Minäkuvani päivittyi pahan kerran: enää en voi edes kuvitella kirmaavani kuten yli 50 vuotta minua nuorempi tyttärentytär!

Letkeimpiä lajeja Minna oli sovittanut kovien koitosten lomaan. Pelattiin verkkaan mölkkyä ja pentankkia.

Takaperin hyppääminen ei  tainnut ihan iisiä ollakaan. Jäi näkemättä  koko puuhaa, kun ruokahuolto vei ajoittain minut toisaalle.

 Kaikkein koettelevin oli se laji, jossa piti pyöriä kymmenen kertaa ympäri otsa kiinni sateenvarjon kahvassa, varjo maassa. Joka iikka meni aivan sekaisin pysymättä enää kunnolla tolpillaan. Suuntakin petti pahan kerran.

Minua armahdettiin. Sain luvan lopettaa pyörimisen jo viiden rundin jälkeen. Silti askel vietti ankarasti vinoon.

Pikku hiljaa porukka rupesi etsimään huiluupaikkoja. Kesän metsätöistä uupunut Gustaf kökötti hyvän tovin kiven nokassa.


Muukin joukko löysi ennen pitkää istuimia. Kenenkään ei myöskään tarvinnut kärsiä nälkää eikä janoa, mikä näin ruokahuollon kannalta oli helpottavaa havaita.

Olkoon tämä kuvasarja hilpeä tervehdys koko joukolle sekä erityisesti Niinalle ja veljelleen Tommille, jotka eivät päässeet mukaan. Niinalla on omat erityiset puuhansa au pairina Australiassa, mistä onneksi usein saadaan lukea valaisevia blogitekstejä. Tommi löytyy toki lähempää.