maanantai 5. joulukuuta 2011

Leikkiä salamoilla

Hiljaisen iltapäivän hämärtyessä testasin taas kerran, miten pikku salamat sävyttävät kuvauskohteensa. Ennen pitkää kukaties opin  jopa säväyttämään. Tällä kertaa en suuremmin tarkistellut kameran säätöjä enkä miinustanut EV:tä, vaikka ehkä olisi kannattanut. Jännää oli vain katsoa, mitä pöydän tasolta välähtävät pari salamaa saavat aikaan. Vieressä ensimmäinen tulos. Liikaa näkyy heijastuksia lasipinnasta. Taustan kalusteetkin olisivat joutaneet piiloon.
Lähikuva kuihtuvista ruusuista on minusta aika kiva, vaikka keskeisimmän kukan sisus jäi varjoon. Siihen olisi vissiin pitänyt suunnata ylhäältä valoa.

Kaikkein luonnikkaimmilta näyttävät alimman kuvan pelkät terälehdet. Niistä sivusuuntainen valo poimii nätisti yksityiskohtia, jotka vielä kertautuvat lasipinnasta. Vasemman yläreunan kaksi valopyörylää olisi kai pitänyt retusoida pois. Mutta siihen jäivät muistuttamaan, että heijastuksia on syytä vältellä, jos suinkin voi.

2 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Kaksi orjaa ?! Ja sijoittelet ne vapaasti !? Omalla tuntumalla ? Tarmokas olet ..ja pian kai mestari . MIten se mökkiprojekti sujuu ??

Lissu kirjoitti...

Kyllä mestaruus on tosi kaukana tämän kuvaajan otteista, mutta aikamoista yritystä piisaa. On näet yksi jännä tehtävä odottamassa: alakerran emäntä saa tammmikuussa synttärilahjaksi potretin itsestään! Tämmöisillä lupauksilla sitä saa vauhtia toimiinsa. Ja onhan meitä kuvaajia itse asiassa kaksi, vain minä olen noviisi...