Iris-juhla Tonttulassa

Ken tästä ovesta käy, hän olkoon tervetullut Iris Palosaaren 80-vuotisjuhlaan. Kyllä ovi kävikin sunnuntaina 25.4. jo ennen varsinaista klo 13:n H-hetkeä. Taivaanvalkeitten Tonttula Kittilän Könkään kylässä palveli näet pitkälle iltapäivään myös latukahvilana. Oli siinä hiihtäjillä pällistelemistä, kun parisen sataa kutsuttua jonnotti onnitellakseen päivän sankaritarta, kukkeaa Iristä ruusujensa keskellä.

Minä peesasin Sinikka-ystävääni nyt niin kuin vuosia sitten, jolloin tekeillä oli kirja Iriksen kätilöajoista. Silloin minutkin toivotettiin tervetulleeksi ihan paikan päälle, vaikka korjauslukijan roolini ei mitenkään olisi vaatinut Irikseltä moista vieraanvaraisuutta. 

Avara syli on myös Päivikki-tyttärellä, jonka suojateista moni maailmalta Suomeen hakeutunut tai eksynyt yhä työskentelee Päivikin paisuvassa firmassa nimeltä Hullu Poro.

Eipä ole äitikään jäänyt lepäilemään laakereilleen. Kirjoja syntyy lisää. Uusin, kuvitettu runokirja, oli silmäiltävänä PDF-kopioina. Seuraava on jo ideoituna, sillä  kirjahankkeilla Iris tuntee pysyvänsä veteränä.

 Äitinsä juhlassa Päivikki huseerasi yhtenä nopsajalkaisena tarjoilija-plokkarina siinä kuin palkolliset ja talkoolaiset. Viereisessä kuvassa Tonttulan ehtoisa emäntä  näkyy tumma-asuisena seisomassa pöydän päässä, Jouni-veli pöydän ääressä. Muut kuvat Päivikistä tulivat niin epätarkkoja, etten sellaisia julkaise.

Lahjoja ilmestyi runsaasti. Yksi niistä seistä jököttää  Iris-ämmin postilaatikon vahtina. Jouni oli sen taiteillut moottorisahalla, kuten äidin pikkupojalle passaa.


 Ämmilä-tienviitta on pystytetty paikkaansa vastapäätä postilaatikkoa joskus aiemmin.

Parin päivän visiitti Taivaanvalkeissa tarjosi myös luontoelämyksia. Lauantai-iltana heti perille päästyä jäätiin ihmeissämme töllöttämään tähtikirkkaalla taivaalla vihertävinä hulmuavia revontulia, niitä ihan oikeita taivaanvalkeita.

Paikan pimeys ja täysi rauha ovat vallan muuta kuin Levin vilske. Päivän valjettua juhlasunnuntaina otin kuvia, joista näkyy, kuinka mahtavan levollisena Ounasjoki levittäytyy maisemaan Taivaanvalkeitten kohdalla.

Lähtöaamiaisella jututin Akiraa. Hän on kotoisin Tokion liepeiltä, josta reissasi 1990-luvun puolivälissä kohti Suomea ja päätyi Päivikin luo. Hyvin suomea puhuva mies on  nyt Tonttulan isäntä, Päivikin aasialaisravintolan kokki ja kahden pienen pojan isä. Vaimo löytyi Pohjanmaalta. Että ei Lapissa mitenkään eristyksissä eletä. Sen havaitsi myös Kittilän lentokentällä, jonka kautta kulkee melkoisesti väkeä etenkin näin parhaana kevätsesonkina. Hiukan hiljaisempaa lienee syksyllä, jolloin ehkä käväisemme Sinikan kanssa Könkhäällä ruskaretkellä. Kutkuttava kutsu saatiin sekä äidiltä että tyttäreltä.