Vallankumousten ja terrorin muistot

Vladimir Iljitš Lenin esittäytyi meille perjantaina 8.6. heti aamupäivästä. Pietarissa Leninin patsaita näkyy yhä useita. Yksi niistä sijaitsee Suomen-asemalla, jonne Lenin saapui 3.4.1917 yhdeksänvuotisesta maanpaosta. Panssariauton kattoa imitoivalla jalustalla sankari ojentelee tutun oloisesti kädellään kuin yhä puhuisi kansanjoukoille. Mieleen palautettiin kaikki muutkin 1900-luvun Venäjän myllerrykset.

Poliittisen historian museo - aiemmin tunnettu Vallankumouksen museona - sijaitsee rakennuksessa, jossa voi päästä käymään Leninin työhuoneessa ja jonka parvekkeelta hän piti yhden kuuluisista puheistaan. Nuori opas päästeli estoitta totuuksia kommunistivallasta. Taakse ovat jääneet litaniat kommunismin kaiken pahan maailmasta hävittävästä voimasta. Olimme valmiit siirtymään Stalinin terroriin ja sen juuriin Leninin perustamassa salaisessa poliisissa, Tšekassa.

Ajettaessa autenttisista Lenin-paikoista kohti Anna Ahmatovan muistomerkkiä ohitimme Krestyn vankilan. Sen tukalissa oloissa virui lukemattomien muiden kanssa Anna Ahmatovan poika, historiantutkija Lev Gumiljov. Viikoittain runoilija kävi muiden äitien tavoin anomassa luukulla lupaa tapaamiseen tai elintarpeiden toimittamiseen pojalleen.

Tämän venäläisten rakastaman äidin ja runoilijan patsas on pystytetty vastapäätä Krestyn vankilaa Nevan toiselle rannalle. Me hiljennyimme vakavina kuuntelemaan Veikon lukemana epilogia Ahmatovan runoelmasta Requiem.

Nevan partaalle lähelle Ahmatovan patsasta on pystytetty muistomerkki kaikille Stalinin terrorin uhreille.Varsinaisen muistomerkin kahta puolen kohoavat julman vaikuttavat sfinksit: Krestyn vankilan suuntaan näkyy kuvattuna pelkkää pääkalloa, kaupungin ihmisten suuntaan eheä kasvojen puolisko. Jatkan Wikipedian sanoin:

Pietarissa paljastettiin vuonna 1995 Toisinajattelijoiden muistomerkki, jonka teki Yhdysvaltoihin emigroitunut kuvanveistäjä Mihail Šemjakin. Sfinksit Nevan rannalla vastapäätä Krestyn poliittista vankilaa vartioivat kuolemaa ja ylösnousemusta. Vankila on sama, jossa Ahmatovan poikaa pidettiin ja jonka muurien juurella runoilija jonotti tapaamista tai vain voidakseen luovuttaa ruokapaketin. Muistomerkki on nimetty Anna Ahmatovalle ja omistettu toisinajattelijoille. Anna Ahmatovan muisto symboloi pietarilaisille kirjailijoille ja taiteilijoille neuvostovallan ajan tukahduttamista, karkotuksia, pakkosiirtoja ja vaientamista. Pietarin silloinen kaupunginjohtaja Anatoli Sobtšak sanoi paljastustilaisuudessa: "Muistomerkin tehtävänä on olla ikuinen muistutus suuria kärsimyksiä kokeneelle kaupungille, ikuinen varoitus ja muistutus tapahtumille, jotka eivät koskaan enää saa toistua."

Vakavien päivämietteiden päätteeksi risteilimme Pietarin kanavilla ja hetken myös avaralla Nevalla. Antoisa päivä, totisesti.