Suuria kysymyksiä Esko Valtaojan tapaan

 Sattuipa hauskasti heinäkuussa, kun käväisin vävyn perimällä saaristomökillä. Sormeilin pöydällä lojuvaa kirjaa, josta vävy suu virneessä tokaisi:"Tykkäisitkö lainata?" Kyse oli Esko Valtaojan Kaiken käsikirjasta (Ursa 2012). Opus oli kesällä 2013 ehtinyt 5. painokseen. Asiaa tarkistamatta uskon, että vävy oli saanut tai ostanut kirjan liityttyään Ursaan. Tähdet ja avaruus kiinnostavat miestä, kun ulkomeren saarella on niitä katsellut kaiken ikäänsä loppukesien iltaöinä.

 Tottahan toki minuakin aihe ja kirjoittaja kiinnostavat. Olen aikoinani ostanut ja lukenut Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa (2001), josta hän pokkasi Tieto-Finlandia-palkinnon. Aika ajoin tämän poikamaisen tähtitieteen professorin kolumneja ilmestyy Turun Sanomissa. En ohita hänen juttujaan lukematta niitä. Nautin terävästä näkemyksestä ja kirjoitustyylistä. Valtaoja tarttuu usein suorasukaisesti tavallisiinkin asioihin.

Hiukan venähti aikaa tällä kertaa, ennen kuin kirjan imu sai minut heittämään mökkiläisen hommat sivuun ja lukemaan kirjan loppuun. Nautin ajatuskuperkeikoista, joita sain tehdä kirjoittajan malliin, kun hän pohtii suuria kysymyksiä herättävällä tavalla. Kirjan kymmenen, tiukasti otsikoitua lukua kertovat olennaisen: Todellisuus, Lait, Kaiken alku, Järjestyksen kasvu, Elämä, Ihminen, Historia, Oikea ja väärä, Usko ja tieto, Henki. Jälkisanoissa tulee perustelu nimelle Kaiken käsikirja. Koko hommaan Valtaoja tarvitsee vain 222 sivua, joista viimeiset kymmenen ovat lähteitä. Monesti lukiessa tuntui kuin olisin päässyt juttelemaan Valtaojan kanssa.

Koska viimeinen maansiirtourakka odottaa, jätän sisällön selostamaisen sikseen. Jos aihe kiinnostaa, yhden innostuneen kritiikin löytää tästä osoitteesta http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353736505643

Kiitokset ja terveiset lähetän tällä kertaa vävylle. Kirjan palautan henkilökohtaisesti.