Esityksen päätteeksi jäimme vielä toviksi kuuntelemaan teatterinjohtaja Timo Väntsin jutustelua siitä, kuinka hän oli päätynyt tekemään runsaan tunnin mittaisen huiman tarinan yhdessä muusikko Kari Mäkirannan kanssa. Glögiä ja pipareitakin saimme.
Mäkiranta hoiteli sivummalta niin valot, äänitehosteet kuin musisoinnin. Sävellykset ovat hänen omiaan. Parissa kohtauksessa tämä kanttoriksi tituleerattu komppasi Väntsiä tulemalla esiin, jolloin näyttämöllä toimi duo.
Minulle kirkastui illan mittaan, että sain seurata hämmästyttävien monitaitureiden työskentelyä. Väntsin näppäryys nukkien kanssa, äänivarojen vaihtelevuus, hilpeä ketteryys toi hetkittäin mieleen Chaplinin komiikan, jossa mukana tapasi olla aimo annos tragiikkaa. Joku meistä katsojista myönsikin kyyneltyneensä paroni von Münchhausenin elämän murheellisista käänteistä Väntsin esittäminä.
Kun tekijällä on taitoa ja rohkeutta, pikku rihkamakin alkaa elää: hopealusikat esittävät uskottavasti aatelisdaameja, pullonkorkit sotilaita ja ties mitä kavereita, puuhepat ja -kauhat oikeita hevosia ja taikakaluja, valkoisen liinan nurkka kurkea, joka äkkiä kohoaa siivilleen linna siipinään. Taianomaista!
Aivan posketonta oli, kun jatkoilla mukana haahuili kolme "turistia". Mitään puhumatta nämä muhkeat hamot ottivat kuvia meistä katsojista, kurkistelivat rekvisiitan rasioihin, poimivat niistä käsiinsä kuka mitäkin. Hymyä piisaa yhä, kun muistelen eilistä elämystä Tehdasteatterissa.
JK Turun Sanomat 30.11.2016 otsikoi ison juttunsa näin:
"Me olemme tekemisistämme ylpeitä"
Opetus- ja kulttuuriministeriö on sinetöinyt Turun aseman Suomen nukketeatteripääkaupunkina myöntämällä näyttämötaiteen valtionpalkinnon Aura of Puppetsille
Kuvassa näkyy, että palkintoa vastaanottamassa oli myös turisti-Lasse. Häneen ja kolmeen muuhun "turistiin" tutustuin viime perjantain esityksen jälkeen Tehdasteatterissa. Lämpimät onnittelut palkinnosta koko nukketeatteriporukalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti