Rikosromaanisarjan a ja ö

Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön yhdessä kirjoittaman rikosromaanisarjan ensimmäinen nide on nimeltään Roseanna. Alunperin se ilmestyi 1965. Sittemmin siitä on otettu lukuisia uusintapainoksia sekä alkukielellä että käännöksinä. Turun pääkirjastosta löytyy sarjaa sekä pokkareina että kovakantisina versioina. Onneksi kaukolainana sain lähikirjastoon isohkon kovakantisen Roseannan, jonka tekstä pystyy hyvin lukemaan kehnoillakin silmillä. Kirja on vuodelta 2012. Kannet on suunnitellut Dan Jonsson. Lisäherkkuna tästä painoksesta löytyy Förord av Henning Mankell.

Olisi pitänyt aloittaa sarjaan tutustuminen sen ensimmäisestä osasta, koska siinä esitellään Ruotsin 1960-luvun poliisiorganisaatiota ja myös riksmordkommissionia, jonka poliisit ovat keskeisiä toimijoita kaikissa sarjan kirjoissa.

Roseannan tapahtumat Göta-kanaalin suulla Etelä-Ruotsissa ovat sellaisia, että paikallispoliisi ei kovin pitkälle selviä omin neuvoin ruoppaajan osuttua nostamaan kuolleen naisen vedestä. Liian vaikeaksi osoittautuu jo se, kun pitäisi löytää naiselle nimi ja hänen muut tärkeät tietonsa. Niinpä ammattiapua kutsutaan Tukholmasta, mikä tarkoittaa, että Martin Beck riksmordkommissionista saapuu Gunnar Ahlbeckin työpariksi. Heistä tosiaan tulee kumppanit, koska vähäeleinen Beck antaa tilaa paikallistietämykselle. Piratförlagetin esittelytekstissäkin korostuu tasavertaisuus:

Avdagatagen genom strypning, tänkte Martin Beck.
Han satt och bläddrade igenom en bunt fotografier som Ahlberg rotat fram ur röran på skrivbordet. Bilderna föreställde slussbassängen, mudderverket, gripskopan i närbild, liket på presenningen och på en bänk i bårhuset.
Martin Beck lade fotot han haft i handen framför Ahlberg och sa:
– Vi kan låta beskära och retuschera den här bilden där hon är uppsnyggad. Sedan kan vi sätta igång med dörrknackning. Är hon härifrån borde väl någon känna igen henne.

Kirjan mittaan käy ilmi, että Ahlbeck on yhtä sitoutunut murhan selvittämiseen kuin Beck. Kumpikaan ei jätä juttua kesken, vaikka aikaa kuluu kuukausia, ennen kuin uurastus tuottaa ratkaisevia tuloksia. Keskusrikospoliisin yhteydet ulkomaille ovat välttämättömiä tiedonsirpaleiden haalimisessa. Jokaisen työpanos on tarpeen. Kun perustutkimukset on tehty kunnolla, muutama onnekas sattuma lopulta kirkastaa kuvan siitä, kuka on murhaaja.

Lukija saa pikku hiljaa tuntumaa siihen, ketkä ovat Beckin työtovereita Tukholmassa. He ovat melkoisen erilaisia keskenään, mistä tuntuu olevan hyötyä. Yksi on taitava yhdessä, toinen toisessa asiassa. Beckille läheisin on Lennart Kollberg, jonka kanssa Beck pallottelee ajatuksia. He ruokkivat toistensa ideoita. Piippua poltteleva, vakaa Fredrik  Melander on porukan muistihirmu. Pohjoisen mies Einar Rönn, hiljainen työmyyrä, rohkaistuu vasta vuosien mittaan esittämään havaintojaan, kun taas hänen kalastuskaverinsa Gunvald Larsson saisi useimmiten pitää suunsa kiinni. Opin jo tästä ensimmäisestä romaanista, ettei kukaan harrastelija tai yksinäinen susi voisi ratkaista monimutkaisia rikostapauksia ja että niissä on aina mukana niin yhteiskunnallisia kuin rikoksentekijän henkilöhistoriaan liittyviä syitä.

Kun poliisitutkinnassa on saatu selville syyllinen, juttu siirtyy muille instansseille. Entä toteutuuko oikeus ja kohtuus? Siinäpä kysymys, joka sarjan mittaan purkaa esiin yhä kriittisempiä kannanottoja Ruotsin "kansankodista".

 Kun olin lukenut sarjan ensimmäisen kirjan, tuntui hyvältä ajatukselta katsoa, miten kirjoittajat päättävät kymmenvuotisen urakkansa. Niinpä hommasin kaukolainaksi opuksen nimeltä Terroristerna (1975/2012). Yli 450-sivuisena se on raskas käsissä ja melkoinen urakka silmille. Hetkittäin tuli sellainen olo, etteivät tekijät enää ole jaksaneet hioa tekstiään entiseen tapaan.

Maj Sjöwall ja Per Wahlöö olivat aluan alkaen päättäneet kirjoittaa kymmenen romaanin sarjan rikoksista siten, että kutakin osaa varten he käyttäisivät vuoden verran työaikaa ja että kirjan tapahtumat edustaisivat kulloistakin kirjoittamisajankohtaa.Vuoden 1974 lopulla he saivat valmiiksi sarjan viimeisen osan. Siitä tuli kuin testamentti, sillä Per Wahlöö kuoli 22.5.1975, vain 49-vuotiaana. Maj Sjöwallin mukaan vatsa oli vaivannut miestä pitkään, mikä lienee antanut aiheen lisätä myös Martin Beckin piirteisiin toistuvat mahapiinat.

Piratförlaget esittelee romaanin näillä sanoin:

Hur bedömer ni risken för nya bombattentat, frågade rikspolischefen. Som mycket liten, sa Martin Beck. Men det hindrar inte att vi fortsätter bevakningen med full personalstyrka. Man skulle kunna säga att vi har klarat första etappen, sa Gunvald Larsson. Den som återstår kan visa sej betydligt svårare. Hur menar du, sa Malm.Tydligen var han angelägen om att etablera samband. Att lägga vantarna på de här terroristerna, sa Gunvald Larsson.Förord av Anne Holt.

Tällä kertaa Gunvald Larsson on keskeisiä toimijoita. Martin Beck on kohonnut päälliköksi, jonka tehtävänä on turvata amerikkalaisen senaattorin valtiovierailu. Alkunäytöksenä kirja tarjoaa huiman näkymän paraatiin jossakin Etelä-Amerikan maassa, kun presidentti saapuu autokolonnassa pitääkseen kohta puheen. Ruotsista kutsuttuna tarkkailijana paikalle on lähetetty Gunvald Larsson. Ja kuinka ollakaan, pommi räjähtää juuri siinä kohdassa, jossa Larsson monien muiden kanssa seisoo seuraamassa lähestyvää saattuetta. Presidentti kuolee niin rajusti, että hänen päänsä lennähtää  Larssonin syliin. Laadukkaista vaatteistaan tunnetun isokokoisen miehen mieli mustuu, kun hänen mittatilauspukunsa tärveltyy! Teksti yltyy groteskiksi.

Samaan aikaan Ruotsissa murharyhmällä on puuhaa erään tapetun filmimogulin surman selvittämisessä. Tämän henkilöhahmosta saadaan selville piirteitä, joista Beck mutisee hiljaa mielessään, että joskus uhri voi olla syyllisempi kuin tappajansa. Jutun selvittämiseen kuluu melko vähän aikaa, mutta koko kuvion kuvaamiseen on käytetty paljon sivuja, sillä lukijalle tarjoillaan erittäin tarkkoja yksityiskohtia kaikista tapaukseen liittyvistä henkilöistä, samoin paikoista..

Poliisien varsinainen homma on kuitenkin laatia turvajärjestelyt valtiovierailua varten. Ne paisuvat yli äyräidensä. Koko hanke värittyy siltäkin osin farssiksi, että keskenään kukkoilevat poliisipomot vahtivat reviirejään ja yrittävät kaapata shown omalle lohkolleen. Koko hankkeen pomoksi määrätty Beck tuhertaa oman tutun joukkueensa kanssa huutelematta salaisesta suunnitelmasta liiemmin muille.

Pitkät pätkät lukijalle tarjoillaan kuvausta siitä, kuinka kansainvälinen terroristiryhmä esteettä livahtaa eri reittejä Tukholmaan ja alkaa varustautua sekä pääpommin että vararäjähteiden asentamiseen. Ruotsin avoin yhteiskunta tarjoilee auliisti tietoja kaikille tarvitsijoille. Niinpä terrori-iskun suunnittelijatkin löytävät helposti karttoja Tukholman sähkö-, kaasu- ja vesijohtoverkoista sekä maanalaisen väylistä. Huippuunsa trimmatut miehet rakentavat pommin. Se on määrä laukaista kaukaa kerrostalosta, jossa miehet elelevät siten, että sittemmin naapuri muistaa heidät hyvin kohteliaina miehinä. Neljän ryhmässä on sopivat spesialistit eri tehtäviin. Radioviestinnän erikoismies kytkeytyy poliisien käyttämiin radioverkkoihin, jolloin koko ryhmä voi kuunnella kaikkea poliisien viestiliikennettä. Mutta, mutta myös Beck porukoineen osaa sekä ajatella, suunnitella että toteuttaa suunnitelmansa.

Välijuonteena seurataan, kuinka 19-vuotias Rebecka Lind joutuu poliisien murjomaksi. Tajuamatta mistä häntä syytetään, hän on aivan pulassa oikeudenistunnossa. Onnekseen hän saa puolustusajajakseen lähes pellemäisen miehen, joka kumminkin useimmiten voittaa juttunsa. Oikeudenkäynti on taas täyttä farssia. Se kuitenkiin päättyy Rebeckan kannalta onnellisesti. Martin Beckin todistajanlausunnolla on osuutensa ratkaisussa. Mutta Rebeckan kohtalo saa myöhemmin uuden, traagiseen käänteen. Rebecka jos kuka on niitä, joita Beckin kaltainen eetikko suree. Hiljaiset ja kilpailemiseen kykenemättömät ajautuvat epätoivoissaan tolkuttomiin tekoihin ja jauhautuvat lopulta kuoliaiksi sellaisessakin yhteiskunnassa kuin Ruotsi. Ristiriita on räikeä, kun miettii niitä massiivisia turvajärjestelyjä, joihin valtion varoja ollaan valmiin käyttämään, kun taas vaikeuksissa olevia nuoria huijataan. Rebeckan rakastettu, nuori amerikkalainen, näet suostutellaan palaamaan kotimaahansa, jossa hänet vastoin lupausta vangitaan. Rebecka jää täysin yksin parin yhteisen lapsen kanssa tietämättä, kenen puoleen voisi kääntyä.

Paljon huimia, farssimaisia sattumuksia seuraa, kun sotahullu amerikkalaissenaattori vihdoin saapuu Tukholmaan. Kaikkein huiminta on se, että pommi ei räjähdä niin kuin piti. Kerrankin poliisit, s.o. Martin Beck ryhmineen, olivat nokkelampia. Ja kuitenkin kohdalle osuu odottamaton katastrofi, kun patalaiska poliisipari jäättää tarkastamatta Riddarholmin kirkon, jossa Rebecka Lind piileskeli. Kenenkään estämättä hän ampuu pääministerin ja joutuu saman tien vangituksi. Lopputuloksena on kaksi tuhoutunutta nuorta elämää. Rebecka-jakso jää mielestäni kehittelyltään hiomattomaksi. Kyllä kai kirjoittajat ovat halunneet näyttää, miten surkeasti monet ihmiset voivat valtiossa, jolta riittää varoja esimerkiksi ylettömäksi paisuneeseen poliisiorganisaatioon.

Kun kerronta palaa epätoivotun senaattorin vierailuun, Gunvald Larssonilla on useissa kohdin ratkaiseva osuus. Aivan lopussa, kun pääterroristi piti napattaman, Larsson ei sittenkään saanut kunniaa olla pidätyksen tekijä. Äkkivääränä oman tiensä kulkijana hän silti osuu monesti olemaan mies paikallaan.

 Kaikkine hidastuksineen ja paisutuksineenkin kirjaa on pakko lukea lukemasta päästyä. Montakaan päivää en tarvinnut paksuun opukseen. Taas kerran huokaan ja tunnustan, että rikoskirjojen klassikoksi rankattu Sjöwallin ja Wahlöön sarja pitää kutinsa a:sta ö:hön.

Kuinka ollakaan, sain joululahjaksi pikkuisen laitteen ja siihen ladattuna vielä yhden Sjöwall och Wahlöö -rikosromaanin. Se on sarjan seitsemäs osa, äänikirjaversio teoksesta Den Vedervärdige mannen från Säffle (1971). Tänään kuuntelin sen loppuun. Silmät lepäsivät, kun korviin tulvi Torsten Wahlundin sävykästä luentaa  Yhtä lailla kuin lukemista myöskään kuuntelua ei ollut helppo keskeyttää, sillä hinku saada tietää loppuratkaisu pakotti jatkamaan.

Elisa Kirja esittelee äänikirjaversion näin:

En polis hade blivit brutalt nedhuggen med en bajonett. Martin Beck utgick ganska snart ifrån att det rörde sig om hämnd, begången av en sinnessjuk. Senare tvingades han själv plötsligt ta ställning till frågan om han var beredd att riskera livet för sitt arbete.

Keskeisenä aiheena on sadistisuus, jota ilmenee poliisivoimissa. Tällä kertaa uhri on kauhein kaikista virka-asemansa väärinkäyttäjistä. Ja tappajaksi osoittautuu se, jonka vaimon kuoleman ja sitä kautta myös miehen elämän raiteiltaan menon samainen hirvio on aiheuttanut.

Lisätietoja romaanisarjasta löytyy muun muassa tästä blogijutustani.